Enqvist ja vihreän maailmanlopun harhat

On kyllä Kari Enqvistin käsitys resurssi- ja ympäristötaloudesta uskomattoman naivi.

Hiili saadaan kuriin hiilimaksuilla ja regulaatiolla kuten kaikki muutkin saasteet on saatu.

Energia ja materia (=resurssit) ”riittävät” aina, koska niiden hintaa sääntelee ”niukkuus”.

Enqvistin kunnolla sanomatta jäävä hypoteesi lienee, että saasteita ei pystytä kontrolloimaan ja niukkojen resurssien hinnat karkaavat käsistä ja elintaso siten romahtaa, jos emme jotenkin moralisoi itseämme säästämään ja downshiftaamaan?

Kumpikaan ei ole historian valossa uskottavaa, koska vaihtoehtoisia tapoja tyydyttää tarpeemme on runsaasti ja kehityksen myötä niitä on AINA keksitty koko ajan runsaasti lisää.

Talouskasvu ja elintason nousu voi jatkua loputtomiin hiilineutraalissa maailmassa, jossa ympäristön tuhoaminen on hinnoiteltu.

On puhuttu ”avaruusalusmallista”. Pienenevää maapallolla ei voi enää dumpata saasteita ”ulos” eikä tuoda resursseja maasta ”sisään”. Vaan yhä useammissa asioissa pitää ajatella tätä suljettuna systeeminä.

Mutta se ei mitenkään automaattisesti johda ihmisten määrän rajoittamiseen tai kasvavien tarpeidemme tyydyttämättä jättämiseen. Se on ihan normaalia sopeutumista ja mahdollistaa silti melkein mitä vain. Ei maasta energia lopu, eikä lopu materia. Se, miten niistä rakennetaan hyvinvointia vaatii työtä. Ihmisiä. Ja innovaatioita, joita emme osaa olla keksimättä. Homo sapiens.

Ja kyllä, jos vaihtoehtona on muuttua afrikkalaisiksi tai antaa afrikkalaisten muuttua suomalaisiksi niin arvaa kumman minä ja afrikkalaiset valitsemme, yhdessä? Eikä tämä oikeastaan vaadi mitään muuta kuin vapautta ja hiiliveron.

Toi ”mullan loppuminen” on sairasta pelottelua. Totta helvetissä maata viljellään helpoimman eikä fiksuimman kautta silloin kun se ei ole maanviljelijän kannalta niukka resurssi. Jos maaperä alkaa köyhtyä aletaan viljellä fiksummin. Näin on tehty länsimaissakin. Tällainen fiksuus vaatii kasvua, rahaa, kehitystä. Mutta tottakai se hoidetaan kun se on kannattavin vaihtoehto. Ei ennen.

Olen masentunut ja ärtynyt kun Enqvistin kaltainen aikamme rationalismin kellokas liittyy irrationaalisen puoliuskonnollisen vihreän eskatologian apostoliksi.

Ja se hiiliverokin on melko valmiiksi mietitty. Nordhaus sai siitä Nobelin.

https://www.google.fi/amp/s/www.forbes.com/sites/howardgleckman/2018/10/10/bill-nordhaus-the-nobel-prize-climate-change-and-carbon-taxes/amp/

Ratkaisu ilmastonmuutokseen

Lounaskeskustelu, taustalla eduskuntatalon mielenosoitus:

- 30-50 €/t hiilipäästövero on neuvoteltavissa teollisuusmaihin, veron tuotolla alennetaan muita veroja. Esim. alennettu bensavero + hiilivero voi pysyä samana 

- joku alempi vero Kiinalle ja Intialla ja muille, mihin ne saadaan taitavalla diplomatialla ja esimerkillämme ja heidän oman nousevan ympäristötietoisen väestön painostuksella 

- hiilitulli alemman veron maista tuottavalle tavaralle. 

Puts vek ja homma paketissa. Ei tarvi enää miettiä syötkö lihaa, lennätkö ja paljonko autoilet. Maksat kaikissa hinnoissa aiheuttamasi haitan. 

En minä tätä keksi. Ilmastokysymys on ensimmäiseksi metereologiaa ja toiseksi taloustiedettä. Se ei ole  suunnitelmataloutta, regulaatiota eikä viherpiiperrystä. 

https://www.forbes.com/sites/howardgleckman/2018/10/10/bill-nordhaus-the-nobel-prize-climate-change-and-carbon-taxes/

Reason to Go popularity: wisdom and experience in language design and implementation

Go is based on lifelong experience of some of the greatest minds in computer science and practice. The Bell Labs Computer Science Lab historical wisdom was brought to Google by Pike, Thompson. Richie, Cox et al. Griesemeier brought in some very influential work from ETH. Other members of the team are as clever.

A million small and big things flow from this.

The “implicit interface” concept and the “type embedding as inheritance” concept, and the goroutines/channels are the most important.

But there are a hundred other details done right. Explaining every one of them would be tedious. They form an orthogonal harmony without creating unnecessary complexity. I don’t claim to understand the beauty of all the details. I learn every day. A telling example is, that Rob said that it took a very long time to get the slice concept right, to fix the classical C confusion between array indexes and pointers. I suspect there are some instincts that resulted in designs that even the creators didn’t appreciate fully until later.

No feature was left out without a reason. These guys certainly know everything of language theory, operating systems and hardware. Everything that is in the language and everything that is missing has been carefully thought out and balanced with complexity, which costs as optimization difficulty, tool design difficulty, slow compilation, bugs and security vulnerabilities, learning curve and rigidity for future changes.

Acme (editor / IDE / command shell) hints and gotchas

Here are hints to you, after decades of drabbling and a week of semi-active Acme use in Plan9port/Linux:

A good mouse and a good mouse pad helps. A wheel as a middle button tends to move the cursor in an annoying way, especially when it escapes the tag line. (But that's all I have.) Disable the touchpad so you don't touch that accidentally (Fn+F5 on my Dell). You CAN use the touchpad only, but that makes acme a torture ;-)

First see the Russ' tutorial on Youtube and other tutorial videos there and read the README.

Some hints and gotchas:

Learn the beautiful logic in scrolling. Right button raises a line to the the top of the window, left click is exactly opposite. Learn the logic of the window control boxes,

Then read the man page carefully.

Learn the mouse and the chords. You will copypaste with B1+B2, B1+B3 every minute. Double click anywhere after a command line to select it, click B2 at the same spot to execute it. (At least with a bad mouse that is easier than dragging with B2). A trick: put commands inside parentheses to make selecting them easy in the tag line. Do like ( iwlist scanning|grep ESSID ) and select with a double-click after the opening parentheses, then B2.

Learn B3 for context sensitive abstract "finding". For some reason B3 on acme(1) does not work in Plan9Port, and the "man" output with terminal escapes is not nice for acme. Use "man acme | col -b" , for example, to get pure ASCII. Understand that external commands always ADD to +Errors window. If you want to blank it, just delete it, and the next command will create a fresh one.

One strangish thing is, that if you want to select everything in a long text without extensive mouse drag and scrolling you have to B2 click "Edit ," That's a comma there. (You will learn ;-) )

Understand that the Linux directory you start in is global to acme. All new windows have that as a working directory. "Finding" directories with B3 creates new windows in deeper directory context. Usually you don't have to write directory names or paths ever. You can "move up" (or open windows in upper directories) in a bit strange ways: shorten the tag line path or write and B3 click "..".

Note: all commands work in their own window and directory. You can not "Edit s/Bob/Alice/g" from one window to another, even if you have a selection in another window. (I find that stupid. The only thing Rob and folks have ever done that I dare to question ;-) ) You can use B2-B1chord though: see that the last selected text ("s/Bob/Alice/g", anywhere) is what you need, press B2 on Edit  in a desired window where your selection is, click B1, release B2. Now you get  arguments from the selected text. But usually it is easier to have often used window specific commands copied and edited from a scratch to a needed window tag.

Learn to use infinite Undo, which allows you to experiment wildly. While programming, feel free to delete 90% of code and modify problems spots to debug, then Undo it all back when you know what to fix (This I learned from The Practice of Programming).

To create new files create a window, edit there, and add a name to the tag line. Then "Put".  For moving/linking/naming/deleting files I usually just edit the output of an "ls" or similar, adding the commands needed. Moving icons and windows is the primary operation of regular window systems, here icons don't exist and file manipulation commands are considered just...commands.

Keep a scratch file for the commands you need. Soon you find you have 99% of commands that you ever need there, when using them just overwrite or copy-paste the parameters that you want to change. There will be little use of the keyboard for commands. Learn to use "Dump project1" and "Load project1".

Note that "sudo", as an interactice dialog, benefits from a trick. If you have a timestamp configured, open a "win" and use sudo there once. Then it will work silently in normal acme windows. Anyway, if I really need root commands, e.g. troubleshooting Linux system stuff (always...) , I usually start acme as root. E.g. set up root Plan9port paths, do "sudo -i", then start acme.)

That's all, folks, for now. Perhaps a video following...

Ode to Solu

I love the idea of Solu

Maybe the product is not yet perfect.
Neither was iPhone at launch. Or IBM PC. Or Apple I.
But as they say: release early, release often.

Solu could fulfill my ICT dreams.

I want to get rid of "personal computing” worries.
In Solu, the personal part is minimized to the essential.

I want to use the best environment,
furniture,
mouse (as an alternative to touch),
keyboard
and screen for real work
or entertainment,
not compromises
like pocket wrenching tablets
or bulky laptops.
The perfect place can be
at home,  at work, at a café or in a friend's place.
My world can open everywhere with a Solu!

It does work while on the move also.
It does not have to be a perfect experience then.
Good riddance,
if I kick the habit of having a
a mediocre reading
and bad writing device
“glued to my hand” all the time, like my son says.
Besides, when I sit in a bus I can read with Spritz.

Storage on all of my devices has always been nearly full.
I want to have limitless care-free cloud storage
and never have to purge anything,
or to arrange secondary storage.

I want automatic backups
and versioning
for everything
for 100 years.
I want easy searchable backup archives,
so that I can do comfortable, careless "delete",
with the magic to get anything back anytime.
(See Venti
and Camlistore.)

I do not want to browse thousands of apps
of varying quality
and overlapping functionality
and little mutual integration.
I want to use a handful of good applications
working seamlessly together
and with a guaranteed managed lifecycle and evolution.
I never want to know anything about updating.
(It just works.)

I enjoy “managed software” security with iOS.
There has not been a single big security problem with iPhones, ever.
No ransomware to kill my endless cloud storage, please.
I want to keep it that way, Solu.

I want to experience real innovation
with no legacy components
or assumptions.
We need new ideas through the tech stack,
and through the business ecosystem.
At this point,
Solu folks still have probably hundreds of ideas to kill,
and room for hundreds more.
(I have plenty ;-)
But when the darlings have been killed,
what remains
will be a killer.

I want
(and partly have in Solu)
seamless hybrid
cloud
and semi-transparent caching
and deduplicate fiendly crypto,
efficient multicore,
microservices,
containers,
modern identity management (OpenID Connect etc...),
more new user interface ideas…

I want to buy a product
from competent people
who are not going to screw us
with their stupidity.
(I have bought stuff from Kickstart before. Unfortunately.)
I trust Oulu engineering,
game designers's UX skills
and their security skills.


I may be wrong,
but I WANT TO BELIEVE!

Could #Apple buy #Nintendo?

Apple has cash but a small selection of good games. They do not have a reasonable living room presence with Apple TV. 

Nintendo needs money. They have good games and great franchises that both users and professionals love. But they are limited to their own hardware base. Especially Wii U is too few. They do not have laptop or desktop presence. They have a good chance for living room, they have a large hidden base, now underused, with the families owning the old Wii. 

Both have the same quality conscious upper price range strategy. Both are a bit snobby, elite, but at the same time a bit underdoggish rebel stances, at least in my image. Both are in handheld market. Both excel in engineering a complete and harmonised hardware ecosystem. Both have great design, especially ergonomy and usability. Games and other software UX engineering ideas could cross-pollinate new quality. 

Two companies  need to support two complete ecosystems. While manufacturing and logistics is cheap, all development and marketing are expensive, now doubled, but could be merged, certainly with huge cost savings. 

Ninapple? Apptendo? ;-) Seriously:

- Nintendo as an Apple brand! 

- Nintendo games on all Apple platforms

- Merge platforms, hw engineering, software development, marketing, manufacturing, distribution

Saako Venäjän hyökkäyksellä Suomeen spekuloida?

Kyse on siitä, minkä analyysin tekee. Onko meillä pieni vai iso, ja miten iso geopoliittinen globaali kriisi?

Skaala on Verkkomedian Venäjän propagandasta johonkin sotahulluun USA:n republikaanien Venäjän vihaan. Joka tapauksessa tässä on ikävän kovia faktoja pöydällä, ja niistä voi tehdä kovia johtopäätöksiä. Spekulointi eli kirjaimellisesti tilanteen peilailu nyt vähintään on tarpeen, oli lopputulos mikä tahansa. Lisäksi on nyt hemmetin selvää, että jos mies edes teoriassa saattaa suunnitella koiran puremista, se on uutinen, jos sinä olet se koira.

Olen varmaan tutkinut ja ajatellut asiaa enemmän kuin moni muu, vaikka en ole asiantuntija. Meillä on tuo Ukraina-uutisryhmä, jossa on ollut hyvin asiantuntevaa ja korkealaatuista seurantaa ja monia ihmisiä, joilla on läheisiä ammatillisia tai henkilökohtaisia kontakteja Venäjälle ja Ukrainaan.

Putin on moraaliltaan häiriintynyt, tai hänen moraalinsa on sadan vuoden takaista julmaa konservatismia, ja hän johtaa käytännössä mafiaa, eli äärimmäisen vaarallista rikollisjärjestöä, joka hallitsee propagandalla Venäjää. Venäjän viimeistä riippumatonta TV-asemaa Rain TV ajetaan juuri tätä kirjoitettaessa alas.

Putinin mafian toiminta on kuitenkin onneksi aika rationaalista ja ennustettavaa, vaikka häikäilemätöntä. Se pyrkii rakentamaan imperiumiaan historiallisesti käänteisessä järjestyksessä ja ensisijaisesti lahjonnalla, kiristyksellä uhkailulla ja propagandalla, ja vakoilulla ja provokaatioilla. Venäjän satelliitti- ja ympäristövaltio ovat jo nytkin osittain hyvin Putinin capojen kontrollissa. Lietsomalla mitä tahansa epäjärjestystä ja kaaosta ja ongelmia näissä maissa ja varsinkin venäläisenemmistöisillä alueilla Putin saa mahdollisuuden kertoa, että Venäjä tulee ja takaa turvan ja rauhan ja leivän ja sirkushuvit. Nukkehallitus ja "kansanäänestys" tuntuu toimivan hyvin. 

Nämä maat on tarkoitus liittää Putinin kolmanteen valtakuntaan...öh..imperiumiin (Putin jakaa läheisille scifikirjaa "The Third Imperium") ensin. Sitten vasta tulisi kenties Baltian ja lopulta ehkä jopa Suomen vuoro. (Pitkähköä) aikajännettä en halua arvioida koska uskon (ja toivon) vakaasti, että Putin häviää kisan länttä vastaan ennen kuin pääsee kovin pitkälle. 

Oleellista tässä on olla lujana. Saatana on saapunut Moskovaan. NATO on avainasemassa. Mahdollisimman monen maan saaminen NATOon olisi mahtava signaali, ja pelottaisi Putinia, joka ei usko mihinkään moraaliin paitsi siihen, että "oderint, dum metuant". Vastatkaamme: "Si vis pacem, para bellum". Lisäksi päätös kaasun ja öljyn tuonnin lopettamisesta auttaisi paljon. Vaikka aikataulu olisi pitkä, tai uhkaus salaa pelkkä provokaatio ja tuki Venäjän oppositiolle.

Naurakaa ja paheksukaa vain, jos puhun mafiasta ja saatanasta. Mutta Putinin valta todistettavasti perustuu tarvittaessa silmittömään murhaamiseen. Kiovassa Venäjän kouluttamat ja todennäköisesti kontrolloimat turvallisuusjoukkojen tarkka-ampujat ampuivat jopa hallinnon omia poliiseja kylmäverisesti provosoidakseen. Propagandakoneisto oli valmiina levittämään juttua, Se levisikin hyvin, tyypilliset Venäjän apologeetikot levittivät sitä. En usko, että Hitlerin moraali olisi koskaan taipunut tällaiseen, että SS olisi tappanut saksalaisia poliiseja vain provokaation tueksi ja syyttääkseen juutalaisia. Joita Putinin propaganda muuten syyttää koko ajan: kapitalistit, USA, NATO, juutalaiset, degeneroituneet liberaalit, LGBT, muslimiterroristit. Siinä maailman uhka, Putinin mukaan. USA jakaa vain tuon viimeisen vihollisen.

Venäjän poliisi on täysin armotonta ja korruptoitunutta murhaajasakkia. Sotilaat ovat onnettomia nuoria, joille kerrotaan ihan satuja, täysin propagandan armoilla. Aluehallinto on aitojen gangsterien käsissä. Laki on halpaa joka paikassa, jos sitä edes on. Jos olisitte seuranneet Venäjä-kriittistä länsimaista mediaa, systeemi olisi ollut tiedossanne jo kauan. Haastan esittämään yhdenkin faktavirheen esim. niissä lukuisissa artikkeleissa, joissa The Economist on avannut asiaa pitkään. http://www.economist.com/topics/russia

Ainoa maa maailmassa, jossa meno on kauheampaa kuin Venäjällä on Pohjois-Korea. (Jonka hiljainen pitkään jatkunut kansanmurha on ihmiskunnan historian suuria häpeätahroja.)

Näiden seikkojen perusteella on syytä ainakin spekuloida enemmän kuin Suomen miehittämistä, jotain vielä pahempaa. Uutta maailmanpaloa. Kiina on avainasemassa. Jos se päättää tehdä Münchenit Putinin ja Ribbent...Lavrovin kanssa, voi meitä. Uskon kuitenkin, että Kiina on sivistynyt, vaikka konfutsealaisen autoritaarinen maa, jolla on viime kädessä paljon enemmän järkeä ja yhteistä lännen kuin mafian kanssa.

Ukrainan kriisi ei ole kansojen vaan yksilöiden välinen valtataistelu

Lähes kaikkialla nähdään, että Ukrainan kriisissä on kyseessä "kansakuntien" tai "valtioiden" välinen konflikti. Tämä edustaa sinänsä nykymaailmassa lähes itsestään selvänä pidettyä nationalista ja etatistista harhaa, jossa politiikan pelureiksi nähdään etniset ryhmät, kansakunnat ja valtiot. Libertaarina olen tästä harhasta vapaa.

Tosiasiassa Ukraina ja Krim - niin kuin useimmat maailman alueet - ovat väestöltään heterogeenisia etnisesti, sosiologisesti, taloudellisesti ja kultuurisesti. Euromaidan alkoi opiskelijaliikkeenä. Se kokosi yhteen ihmisiä, jotka etnisestä taustastaan riippumatta halusivat eroon Putinin kleptokraattisen mafian paikalliscapon Janukovitshin hirmuhallinnosta. Krimilläkään ei ole ollut viimeisissä vapaissa vaaleissa mitään merkittävää venälaisliikettä, joka olisi pyrkinyt itsenäisyyteen saati Venäjän yhteyteen.

Kaikkialla Neuvostoliiton alusmaissa (ja monessa muussa paikassa) on lisäksi sama edellisiin nähden ortogonaalinen, etnisyydestä riippumaton tärkeä jako kuin Venäjällä: hallinnosta hyötyvät lakeijat ja manipulaation uhrit vs. liberaali intelligentsia, joka pyrkii lopettamaan feodaalisen, autoritaarisen korruptioon  ja väkivaltaan perustuvan hallinnon. Se näkee länsimaisen oikeusvaltion ja liberaalin demokratian ihanteekseen.

Suuri jako on Putinin totaalisen propagandan uhreihin ja toisaalta sen läpi näkevään yleisöön, jolla on pääsy ja kyky lukea kansainvälistä tai riippumatonta mediaa. Paikallista riippumatonta mediaa on yhä vähemmän, koska se on painettu alas lailla, toimittajia karkottamalla ja murhaamalla.

Kyseessä EI OLE "Venäjä" vastaan "Ukraina", ei "kansakuntien" "historiallinen" "ristiriita" vaan mafiahallinto ja sen manipuloimat ryhmät vastaan valistus, liberalismi, demokratia ja inhimillisyys. Konflikti ja sota ei ole "valtioiden" rajoilla, vaan yksilöiden mielissä ja yksilöiden välisissä suhteissa, siinä kenen käsissä on pyssyt ja valta ja röyhkeys käyttää sitä ja millä moraalilla.


Keskustelua, jonka yritän pitää laadukkaana aiheesta Venäjä ja Ukrainan tilanne:
https://www.facebook.com/groups/708323245857015/

Minuun eniten vaikuttaneet kirjat

Dee Brown: "Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehin". Eniten minuun vaikuttanut kirja. Opetti toiseutta, opetti sen, että todellisuus on fantasiaa kiehtovampaa, opetti sen että historia on aina voittajan historiaa, opetti sen, että vankka optimismi ja hieno kansanliike voi toimia kuin sopulilauma joka syöksyy mereen, ja että toiseuteen kohdistuva väkivalta ja julmuus voi olla koruttoman loputtoman laajaa ja julmaa.

Richard Feynmanin omaelämäkertateokset ”Laskette varmaankin leikkiä, Mr Feynman!” ja ”Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?” Antoi minulle synninpäästön: saa olla lapsellinen ja eri mieltä kuin muut. Opetti myös että paras älykkyys ei ole irrallaan käytännöstä, eikä sosiaalinen rooli, vaan toimivaa arkea, joka tosin vaatii aika paljon rohkeutta, ellei satu jo olemaan Nobelia tukenaan. 

Tove Jansson: Muumi-kirjat. Erityisesti "Muumipapan urotyöt". Pidän näitä ehkä kirjallisesti parhaina lukeminani, teksti on jotenkin taianomaista olematta teennäistä taiteilua.

Hergé: Tintti-kirjat. Näihin liittyy joku lapsuuden kultaharso, isi alunperin luki mulle WSOY:n vanhoja Jukka Kemppisen suomennoksia. 

Carl Barks: koko tuotanto. Kukaan ei ole vielä vanginnut animaation sulavuuttaa samanlailla still-kuviin. Taustalla Feynmanilainen arjen hulvaton nerokkuus ja mielikuvitus, vailla mitään korkeakulttuurista painolastia. 

J. R. R. Tokien: "Lohikäärmevuori" erityisesti, eli vanha suomennos Tove Janssonin piirroksineen taas jäänyt mieleen. Viihdettä, mutta hyvää sellaista. Sormusten Herra oli sama tarina matkasta vuoren hirviön luo uudelleen, tavallaan hienompi, mutta toisaalta ylityöstetty.

Orwell: Eläinten vallankumous. En muista miten tää meni ajallisesti, mutta viimeistään silloin ymmärsin, että Neuvostoliitto oli oikeasti paha. Parempi kuin "1984".

David Freeman: "Machinery of freedom". Paras kompakti ja helppolukuinen radikaalin markinaliberalismin puolustus.

Peter Bauer: "From subsistence to exchange". Arvostetun kehitystaloustieteilijän yhä radikaali näkemys (artikkelikokoelma) siitä, että maailman suurin ongelma eli kehitysmaiden köyhyys ei johdu luonnosta, geeneistä eikä riistosta vaan vanhakantaisista kulttuureista, kehittymättömistä omaisuus- ja kauppainstituutioista ja huonosta - yleensä regulatorisesta ja vasemmistolaisvaikutteisestra - hallinnosta.

Charles Hoaren Turing-palkintoluento "The Emperor's Old Clothes" http://www.cs.fsu.edu/~engelen/courses/COP4610/hoare.pdf opetti minulle, että: "There are two kinds of systems: those that are obviously right, and those that are not obviously wrong". Se opetti myös että arvovaltaisinkin hyvä neuvo voidaan ignoroida. Edelleen, että esimies ei saisi delegoida asioita, joita ei itse ymmärrä.

En keksi enempää yksittäisiä kirjoja. Hesse oli nuorena kova sana, Dostojevskiä inhoan mutta Tolstoin "Sota ja rauha" oli parempi kuin TV:n vastaavanlaiset "suku, seksi ja vallankäyttö" teeman saippuasarjat. Nuorisodekkarit olivat osa kehitystäni, 3 Etsivää ja ne Brains Benton -kirjat. Dekkarien lukeminen loppui sitten 18-vuotiaana. Kaikenlaisia klassikkoja tuli kahlattua läpi, myös arvostetumpia nuorisokirjoja 1970-luvulla. Enimäkseen kovin vasemmistolaisia. Ja B. Traven, anarkosyndikalistinen sillanpää vasemmistolaisuudesta myöhempään libertarismiini. Sci-fi-klassikot semmosen 5 vuoden jakson aikana. Se jäi sitten lähes kokonaan. 

"Kiihottaminen kansanryhmää vastaan" pitää kieltää

Joka kerta kun vaieten hyväksyt "pilailun" heikompien kustannuksella, olet syyllinen.   

Viime aikaista (ja oikeastaan Halla-ahon tuomiosta asti jatkunutta) keskustelua seurattuani tarkennan vihapuhekantaani. "Kiihottaminen kansanryhmää" on laissa kielletty ja minusta on hyvä niin. Se on sananvapauden rajoittamista. Sitä se on vielä enemmän kuin rikokseen kehottamiskielto tai kunnianloukkauksen kielto. Miksi se sitten on hyvä asia?

Joidenkin mielestä historialliset syyt eivät paina mitään, ja holocaustia on jauhettu ”liikaa”, eikä kommunistien pahoista teoista puhuta tarpeeksi (jälkimmäisestä olen samaa mieltä). Minun näkemykseni mukaan ei kuitenkaan ole kyse pelkästään Hitler-kortista, vaikka sekin sopii tähän argumentiksi paremmin kuin juuri mihinkään muuhun. On kysymys tuhansia ja satoja vuosia vanhasta atavistisesta heimovaistosta, joka aina uhkaa nostaa päätään. Varsinkin, jos ajat huonontuvat ja Eurooppa kriisiytyy, saattaa myös etninen ja kaikki muu erilaisuuteen kohdistuva viha taas leimahtaa. 

Kyse on rotuopeista, eugeniikasta, chauvinismista, kansalliskiihkoilusta, fasismista ja natsismista ja niiden jäänteistä nurkkakapakan arkiajattelussa, uusnatsien marginaaliryhmissä ja traditionalisti-intellektuelleissa. Kommunistien pahat teot ovat muuten yleensä olleet hiukan eri asia. Luokkaviha on pikemminkin perinteistä kateutta, kuin perinteistä heimovihaa. Poliittisen vihan mekanismit ovat hiukan erilaiset. "Tappakaa kapitalistit" ei tunnu kovin vakuuttavalta uhkaukselta, eihän kukaan edes tiedä, keitä ne "kapitalistit" ovat. Samoin kollektivistinen "kaapatkaa valta ja tappakaa kaikki vastustajat" on hiukan eri asia kuin toisen etnisen ryhmän vihaaminen syvällä psykologisella tavalla.

Koko hommassa on toki aste-eroja. Terveen kansallisen itsekkyyden raja on häilyvä. Kuten olen sanonut, minusta kohtelias rotu-, uskonto-, LGBT- ja kulttuuriennakkoluuloisuus on jotain, mitä en voi enkä halua kieltää. Sen sijaan haluan kieltää kansanryhmää vastaan kiihottamisen. Aina voidaan riidellä lain tulkinnasta ja sen sananmuodosta, mutta kannatan lakia periaatteellisista syistä, miten sen sanamuodot ja tulkintakäytännöt sitten muotoutuvatkin lakia kehitettäessä.

Kysymys ei ole vain eurooppalaisesta itseruoskinnasta, vaan myös itsesuojeluvaistosta. Otetaanpa ajatusleikki: Eurooppa kuihtuu ja Kiina nousee. Heillä ei ole Hitlerin perintöä hillitsemässä omaa kansallista arroganssiaan. Päinvastoin, ei tarvitse kuin lukea Sun Tsuta, joka kehottaa häikäilemättömään väkivaltaan, kuin Machiavelli ikään. Japanilainen imperialismi osoitti, että Aasiassa on varmasti potentiaalia äärimäiseen agressioon toisia rotuja ja kulttuureja kohtaan. Jos ei koko maailma -  niin Eurooppa kuin Aasiakin - onnistu nousemaan näiden barbaaristen piirteidensä yläpuolelle, jos ei kulttuurimme torju eläimellisiä vaistojamme, olemme tuomittuja toistamaan historian uudelleen.

Kun kuuntelen eräitä tuttaviani, niin on kysymys vain siitä, mitkä keinot seuraavista ovat käytössä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Dehumanization

Nuoremmat eivät ehkä tajua, miten paljon natsien propagandaa ja fasismin perusluonnetta on tutkittu, ja että tutkijoilla on aika hyvä kuva siitä, miten ennakkoluulot etenevät syrjintään ja lopulta väkivaltaan. Tämä jos mikään on "slippery slope", kalteva pinta jossa pienet myönnytykset johtavat aina yhä suurempiin. Tosin ajatusta "jos annat pahalle pikkusormen, se vie koko käden" voidaan tässä käyttää kumman tahansa kannan perusteluun.

Minusta dogmaattinen "vapauden" puolustaminen on tässä naivia sanoihin hirttäytymistä. En näe vaaraa siinä, että "dehumanisaatio" julistetaan tabuksi (ja sen äärimmäinen muoto rikokseksi) sananvapauden kustannuksella. En näe sen puolen slippery slopea! Sen sijaan näen kiusaamisen ja syrjinnän kaltevan pinnan kaikkialla historiassa ja ympärilläni omassa arjessa: lapseni koulussa pojalle on jo opetettu termejä kuten "vammaiset maahanmuuttajat", työpaikolla joku ajautuu yhä syvemmälle epäsuosioon, netissä kaikkialla luodaan vastustajista idiootteja ja lopulta hirviöitä.

Tärkeintä ei tietenkään ole edes äärimmäisen vihapuheen kriminalisaatio. Tärkeintä on valpas näiden asioiden esillä pitäminen ja dehumanisaation hyväksymistä vastaan taisteleminen esim. tällaisten kirjoitusten avulla. Joka kerta kun vaieten hyväksyt "pilailun" niiden toisten kustannuksella, olet syyllinen.   

Näpit irti Internetistä, valtio!

Internetin voisi väittää olevan monimutkaisin ja suurin yksittäinen markkinailmiö, joka koskaan on kasvanut lähes täysin liberaalilla politiikalla. Toki se perustuu osin sosialistisen akatemian luomien tutkimusideoiden kaupallistamiseen ja alkuaikojen akateemisten verkkojen siementämään hankkeeseen.

Mutta jo pitkään Internet on perustunut oman papistonsa "vapaaseen" (vaikea termi, jokaisella oma tulkintansa) yhteistyöhön. Se toimii suurelta osin ilman lainsäädäntöä ja julkista hyväksyntää tai suunnittelua tai verorahoin tehtyjä investointeja. Tätä papistoa ovat IETF:n piirissä avointa yhteistyötä tekevät tekniset asiantuntijat. Kuka tahansa saa tulla mukaan. Erityisesti mukana ovat isojen operaattoreiden edustajat. Operaattoreiden ja teknologiafirmojen kaupalliset intressit ovat vahvasti läsnä. Kysymys on nimenomaan anarkistisesta kapitalismista.

IETF:n motto on

We reject: kings, presidents and voting. We believe in: rough consensus and running code.

Toistan: "WE REJECT VOTING!" Tämä tarkoittaa, että netissä pyritään löytämään järkevät tavat tehda asioita, mutta jos yhteisymmärrystä ei synny, tyypillisesti standardi jaetaan osiin, tai siitä tehdään uusia vaihtoehtoisia versioita, ja jokainen operaattori ja valmistaja ja loppukäyttäjäorganisaatio ja kotikone soveltavat niitä kuten haluavat. Usein kaikkien tai ainakin kovin monen etu on löytää vapaaehtoisiin kaupallisiin järjestelyihin perustuvan yhteistoiminnan edellytykset. Homma on toiminut aika hyvin. Enemmistöllä ei ole oikeutta pakottaa vähemmistöä tukemaan omia "hienoja" arvojaan tai teknologioitaan. Tämä on liberalismin ydin. Hyvään ei saa pakottaa!

Toki valtiot ovat monin tavoin yrittäneet puuttua asiaan. Teletoimintaa säädellään, ja sen säätely ulottuu Internetiinkin. Liikennettä estetään, lapsipornon ja valtiosta riippuen monen muun syyn takia. Operaattorin omatoiminen liikenteen kontrolli ei kuitenkaan ainakaan Suomessa ole ollut lainsäätäjän erityisen kiinnostuksen kohteena, onneksi.

Liikenteen välitys Internetissä perustuu reitittimien paketinvälitysalgoritmeihin. Jo aikojen alusta niihin on innovoitu erilaisia lajittelu-, jonotus-, priorisointi ja rajoitusmenetelmiä. Tietyntyyppisen liikenteen rajoittaminen saattaa olla järkevää hyvin yleisistä teknisistä syistä (multicast, UDP). Osa perustuu selvästi asiakassopimukseen ja valittuihin laiteratkaisuihin (MPLS vai ei, mitä tunnelointeja, IPv6 vai ei...). Osa on optimointia (TCP-pakettien ruuhkan kontrolli ja reitittimien jonotusalgoritmit).

Liikennettä on aina priorisoitu myös selvemmin kaupallisista syistä, sikäli kun lainsäätäjä ei ole sitä erikseen estänyt. Nykyinen laki ei sitä mitenkään erityisesti kiellä. Lähinnä tuo pykälä "Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta / Vastuuvapaus tiedonsiirto- ja verkkoyhteyspalveluissa" on pannut eri tahojen mielikuvituksen liikkeelle. Kaukaa haettu tulkinta on, että jos liikennettä priorisoidaan, niin sitten operaattorit ovatkin itse vastuussa netissä lähetyistä tappouhkauksista. Eli profilointia tai asiakassegmentointia ei uskalla tehdä! My ass! Tuon pykälän tarkoitus ei todellakaan ollut "neutraliteetin" takaaminen vaan operaattorin käsitteellinen erottaminen sensuurivastuullisesta sisällön julkaisijasta!

Olen menettänyt oikeastaan toivoni. Laaja rintama huutaa, että netti ei voi toimia ilman valtiollista, kollektiivista kontrollia! Vapaus ei toimi! I rest my case with two gurus, who created the whole thing. If you read only one thing, be it this:

Hold Off On Net Neutrality
By David Farber and Michael Katz
Friday, January 19, 2007


If you read another:

Father of internet warns against Net Neutrality
The Register

Rasismista

Suomen libertaristipiireissä ja fi-lib -blogissa Mikko Ellilä ja kumppanit ärsyttävät minua ja muita ihmisrakkaampia tuttaviani jatkuvilla rotu- ja kulttuuriennakkoluuloisilla jutuillaan, jotka näyttävät (väärin) hallitsevan libertaaria keskustelua Suomessa.

Käytännössä rasismi (= rotuennakoluuloisuus) on nykyään Suomessa lähinnä halveksuntaa ja vihaa mustia, romaneja ja muslimikulttuureita kohtaan. Inhoan suuresti Ellilän ja muiden rasistien hävytöntä ja epäkohteliasta tyyliä. Asenteeni ei kuitenkaan kelpaa useimmille Ellilän vastustajillekaan, koska minusta on sinänsä luvallista olla kohteliaasti rotuennakkoluuluinen ja jopa julkisesti.

En katso edes voivani päättää, mitkä sinun ennakkoluulosi ovat tyhmiä ja mitkä eivät -- sinun kannaltasi. Jos joku vihaa jotakuta, niin sitten vihaa. Minä voin tuomita vain lainrikkomukset, en tunteita. Enkä hevin lähettäisi poliisia paikalle, jos joku vain panettelee erilaisia ihmisryhmiä eikä halua heitä tontilleen tai liikkeeseensä.

Väite, että geneettisesti erilaisilla ihmisryhmillä on erilaisia kykyjä, on oikeasti mielenkiintoinen. Ja joku kulttuuri toimii varmasti paremmin kuin joku toinen tietyssä historiallisessa tilanteessa. Ellilä ja muut rasisteiksi mainitut viittaavat kansainvälisesti arvostetuissa korkeakouluissa tehtyihin tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi afrikkalais-amerikkalaisten älykkyysosamäärä on keskimäärin alempi ja agressiivisuus suurempaa kuin kaukaasialaiseen päärotuun kuuluvilla. Eikö näihin tutkimuksiin voisi perehtyä ja väittää asiallisesti vastaan?

Itse asiassa otan kolmannen asenteen: minua ei pajon kiinnosta, ovatko mustat tai muslimit tai romanit keskimäärin sitä tai tätä, koska minua kiinnostavat yksilöt joita tapaan, ja tuomitsen tai ihailen ihmisiä yksilöinä. Jos en tapaa ihmisiä vaan näen heidän käytöstään esimerkiksi mediassa, varon pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Saatan olla sinisilmäinen hölmö, mutta kyllä minullakin on ennakkoluuloja, ja suhtaudun eri lailla erinäköisiin ihmisiin. Mutta uskon, että kaikki hyötyvät, jos ihmiset antavat toisilleen yksilöinä edun "benefit of doubt": varovasti luottavat toisiinsa kunnes tilanne antaa aihetta epäluottamukseen.

Erilaisuus synnyttää spontaanisti sekä pelkoa ja vihaa, että kiinnostusta ja ihailua. En halua kieltää näitä tunteita kenessäkään. Sattaa olla, että itse asiassa kulttuurien eristyminen ja ihmisten kokoontuminen omiin etnisiin ghettoihinsa olisi itse asiassa hyvä asia, ainakin joidenkin kannalta! Henkilökohtaisesti toivon, että näin ei tapahtuisi, mutta en voi tietää varmasti, mikä loppujen lopuksi on parasta.

Mutta libertaarina minun ei tarvitse tietää, eikä suunnitella yhteiskuntaa, eikä minun tarvitse antaa poliitiikojenkaan suunnitella yhtään mitään, mihin kaikki eivät vapaaehtoisesti lähde mukaan. Libertaarin vakaumukseni mukaan jokainen terve aikuinen päättää itse omista asioistaan. Jos tuhat afrikkalaista haluaa tulla Suomeen tehtaalleni töihin tai aviomiehiksi/vaimoiksi tai ostoskeskukseeni asioimaan, valtion ei tulisi estää sitä vero-, passi-, viisumi- tai työlupamääräyksillä. Jos taas haluan palkata firmaani tai päästää ostoskeskukseeni vain valkoisia (tai vain naisia/miehiä/nuoria), kenenkään ei tulisi pakottaa minua olemaan "tasa-arvoinen".

Miksi iPhone on uhka Nokialle

Myyntitietojen mukaan Apple on menossa kohti tavoitettaan: prosentti maailman matkapuhelinmarkkinoista 2008. Vain muutama prosentti kaikista myydyistä matkapuhelimista on "älypuhelimia", joten Applen osuus niistä on jo heti alussa suuri. Vaikka uuden pelaajan tuleminen sinänsä kilpailuille markkinoille pitäisi olla alussa hyvinkin hankalaa. Tämän päivän huippupuhelimet ovat huomisen peruspuhelimia, ja ellei kilpailutilanne oleellisesti muutu, Applen suuri markkinaosuus siirtyy muutamassa vuodessa peruspuhelimiin.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Applen puhelin on helppokäyttöinen ja innovatiivinen. Vaikka siinä on puutteensa, ne eivät ole haitanneet myyntiä, ja ne voidaan korjata seuraavaan malliin tai softapäivityksellä: kameraan videotuki (on jo häkätty), 3G-tuki, parempi yrityskäytön tuki. Ostajat ovat olleet poikkeuksellisen tyytyväisiä. Kahden käden iso, huippukontrastinen ja tarkka kosketusnäyttö onnistuneesti toteutettuna on huomattavasti parempi käyttöliittymä kuin yhdellä peukalolla näpyttely. Applen virtuaalinäppis ei myöskään kokemusten mukaan jää kirjoitusnopeudessa jälkeen muiden puhelimien mekaanisista QWERTY-näppäimistöistä. Iso ja hyvä näyttö tekee laitteesta todellisen Internet-selaimen ja samalla videolaitteen.

Ja iPhone korvaa (video)iPodin. Ja iPodilla on 70 prosenttia kannettavien viihdelaitteiden markkinoista. Niitä on myyty 100 miljoonaa. Suurin osa iPodin käyttäjistä paitsi rakastaa sitä, on myös naimisissa Applen iTunesin ja koko iPod-ekosysteemin kanssa. Haluavatko he pitää puhelimen ja iPodin eri laitteissa? Eivät! Nokian pitäisi pystyä horjuttamaan iPodin valta-asemaa, mikä on lähes mahdotonta. Jokainen tyytyväinen iPodin omistaja ostaa lähes varmasti tulevaisuudessa myös Applen puhelimen, ja heitä on paljon, vaikka iPodin markkinat ovat vasta kehittymässä länsimaiden ulkopuolella. Ja iPodin myötä Applella on loistavat resurssit ja alihankintalogistiikka tuottaa laatulaitteita halvalla.

Lisäksi on syvempi, lähes filosofinen syy, miksi Apple on paremmassa asemassa. Apple tuntee tietokoneet, piilaakson tyypit ja amerikkalaisten hallitseman IT-maailman. Nokia tuntee puhelimet, eurooppakeskeisen GSM-maailman ja puhelinteollisuuden alihankkijat. Mutta puhelimesta tulee tietokone. Applen hyvin osaamat IETF:n Internet-standardit, VoIP, multiradio-IP-käytöt (WiMAX, WiFi) ja Mac OS/X:n Unix/Linux- ja FOSS-maailman integraatio ovat sukupolvea uudempaa ICT-kamaa kuin puhelinmaailma monimutkaisinen arkkitehtuuristandardeineen (vrt. 3GPP-dokumentteja IETF:n RFC-dokumentteihin!), ITU:ineen ja Symbianeineen.

Tulevaisuuuden kuluttajamegatrendi: täydelliset tuotteet

Tulevaisuuden megatrendi on "laatu". Kysessä on tuotteen tekninen laatu ja laatu sen markkinoinnissa, myynnnissä ja toimittamisessa. En siis osta enemmän appelsiineja, enkä yritä keksiä uusia hedelmiä (tai hilavitkuttimia), joita ostaa rahoillani. Haluan sen sijaan maksaa appelsiineista enemmän, jotta saan parempia appelsiineja helpommin. Taloustieteessä puhutaan "täydellisen markkinainformaation" ideaalista, jolloin tieto kaikista mahdollisista tuotteista ja kaikista mahdollisista tavoista ostaa ne on saatavillani. Lisätään teknologiahaave, jonka mukaan kaikki nyt ja lähitulevaisuudessa teknisesti ja inhimillisesti mahdolliset appelsiinien markkinointi-, tuotanto ja jakelutavat on otettu huomioon. Nettikaupat, kuluttajaprofiilitietokannat ja elintarvikekauppiaat prosessoivat kattavan informaation minun appelsiinitarpeistani ja appelsiinitarjonnasta. Tämä markkinainformaatio välitetään minulle ja löydän aina parhaan appelsiininsyöntikokemuksen ääreen. En joudu valikoimaan työläästi, saan parhaan aina helposti, kaikista teoreettisista lajikkeista ja laatuluokista. Appelsiinini ei koskaan ole liian hapan, makea, kuiva, vetinen, ruma tai millään muulla tavalla (minun subjektiivisen kokemukseni mukaan) epätäydellinen. Ja sama koskee kaikki tarpeitani ja kaikki tuotteita. Eikö olisi kivaa? Jos en ole rikas, unohdan turhat tavarat ja käytän rahani oleellisiin laatutuotteisiin monen keskinkertainen ja tarpeettoman sijaan.

Blogi alkaa uudelleen

Juttuni liittynevät esimerkiksi vapaaseen markkinatalouteen ja yksityisomistukseen, liberalismiin ja libertarismiin. Olen nörtti. IP-tekniikat, tietokone- ja konsolipelit, sekä musiikin ja elävän kuvan välitys Internetissä ovat sydäntä lähellä. Käyttöjärjestelmät, ohjelmointi ja "yksinkertainen kauneus" teknisten järjestelmien rakentamisperiaatteena kiinnostavat aina. Kärsin sekavasta aivomyrskystä, joten en jaksa luvata pysyväni missään asiassa tällaisessa vapaamuoteisessa ja suoraviivaisessa blogissa. Saattaa olla, että puhun myös henkilökohtaisesta arjestani, ehkä teen paluuta johonkin, jota nuorempana kutsuin henkiseksi exhibitionismiksi. Koitan rajoittaa äksyä ja ylimielistä kriittisyyttä, mutta esim. Hesaria lukiessa tai YLEn ohjelmia seuratessa saattaa raivo iskeä.