Mutta jo pitkään Internet on perustunut oman papistonsa "vapaaseen" (vaikea termi, jokaisella oma tulkintansa) yhteistyöhön. Se toimii suurelta osin ilman lainsäädäntöä ja julkista hyväksyntää tai suunnittelua tai verorahoin tehtyjä investointeja. Tätä papistoa ovat IETF:n piirissä avointa yhteistyötä tekevät tekniset asiantuntijat. Kuka tahansa saa tulla mukaan. Erityisesti mukana ovat isojen operaattoreiden edustajat. Operaattoreiden ja teknologiafirmojen kaupalliset intressit ovat vahvasti läsnä. Kysymys on nimenomaan anarkistisesta kapitalismista.
IETF:n motto on
We reject: kings, presidents and voting. We believe in: rough consensus and running code.
Toistan: "WE REJECT VOTING!" Tämä tarkoittaa, että netissä pyritään löytämään järkevät tavat tehda asioita, mutta jos yhteisymmärrystä ei synny, tyypillisesti standardi jaetaan osiin, tai siitä tehdään uusia vaihtoehtoisia versioita, ja jokainen operaattori ja valmistaja ja loppukäyttäjäorganisaatio ja kotikone soveltavat niitä kuten haluavat. Usein kaikkien tai ainakin kovin monen etu on löytää vapaaehtoisiin kaupallisiin järjestelyihin perustuvan yhteistoiminnan edellytykset. Homma on toiminut aika hyvin. Enemmistöllä ei ole oikeutta pakottaa vähemmistöä tukemaan omia "hienoja" arvojaan tai teknologioitaan. Tämä on liberalismin ydin. Hyvään ei saa pakottaa!
Toki valtiot ovat monin tavoin yrittäneet puuttua asiaan. Teletoimintaa säädellään, ja sen säätely ulottuu Internetiinkin. Liikennettä estetään, lapsipornon ja valtiosta riippuen monen muun syyn takia. Operaattorin omatoiminen liikenteen kontrolli ei kuitenkaan ainakaan Suomessa ole ollut lainsäätäjän erityisen kiinnostuksen kohteena, onneksi.
Liikenteen välitys Internetissä perustuu reitittimien paketinvälitysalgoritmeihin. Jo aikojen alusta niihin on innovoitu erilaisia lajittelu-, jonotus-, priorisointi ja rajoitusmenetelmiä. Tietyntyyppisen liikenteen rajoittaminen saattaa olla järkevää hyvin yleisistä teknisistä syistä (multicast, UDP). Osa perustuu selvästi asiakassopimukseen ja valittuihin laiteratkaisuihin (MPLS vai ei, mitä tunnelointeja, IPv6 vai ei...). Osa on optimointia (TCP-pakettien ruuhkan kontrolli ja reitittimien jonotusalgoritmit).
Liikennettä on aina priorisoitu myös selvemmin kaupallisista syistä, sikäli kun lainsäätäjä ei ole sitä erikseen estänyt. Nykyinen laki ei sitä mitenkään erityisesti kiellä. Lähinnä tuo pykälä "Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta / Vastuuvapaus tiedonsiirto- ja verkkoyhteyspalveluissa" on pannut eri tahojen mielikuvituksen liikkeelle. Kaukaa haettu tulkinta on, että jos liikennettä priorisoidaan, niin sitten operaattorit ovatkin itse vastuussa netissä lähetyistä tappouhkauksista. Eli profilointia tai asiakassegmentointia ei uskalla tehdä! My ass! Tuon pykälän tarkoitus ei todellakaan ollut "neutraliteetin" takaaminen vaan operaattorin käsitteellinen erottaminen sensuurivastuullisesta sisällön julkaisijasta!
Olen menettänyt oikeastaan toivoni. Laaja rintama huutaa, että netti ei voi toimia ilman valtiollista, kollektiivista kontrollia! Vapaus ei toimi! I rest my case with two gurus, who created the whole thing. If you read only one thing, be it this:
Hold Off On Net Neutrality
By David Farber and Michael Katz
Friday, January 19, 2007
If you read another:
Father of internet warns against Net Neutrality
The Register
