"Kiihottaminen kansanryhmää vastaan" pitää kieltää

Joka kerta kun vaieten hyväksyt "pilailun" heikompien kustannuksella, olet syyllinen.   

Viime aikaista (ja oikeastaan Halla-ahon tuomiosta asti jatkunutta) keskustelua seurattuani tarkennan vihapuhekantaani. "Kiihottaminen kansanryhmää" on laissa kielletty ja minusta on hyvä niin. Se on sananvapauden rajoittamista. Sitä se on vielä enemmän kuin rikokseen kehottamiskielto tai kunnianloukkauksen kielto. Miksi se sitten on hyvä asia?

Joidenkin mielestä historialliset syyt eivät paina mitään, ja holocaustia on jauhettu ”liikaa”, eikä kommunistien pahoista teoista puhuta tarpeeksi (jälkimmäisestä olen samaa mieltä). Minun näkemykseni mukaan ei kuitenkaan ole kyse pelkästään Hitler-kortista, vaikka sekin sopii tähän argumentiksi paremmin kuin juuri mihinkään muuhun. On kysymys tuhansia ja satoja vuosia vanhasta atavistisesta heimovaistosta, joka aina uhkaa nostaa päätään. Varsinkin, jos ajat huonontuvat ja Eurooppa kriisiytyy, saattaa myös etninen ja kaikki muu erilaisuuteen kohdistuva viha taas leimahtaa. 

Kyse on rotuopeista, eugeniikasta, chauvinismista, kansalliskiihkoilusta, fasismista ja natsismista ja niiden jäänteistä nurkkakapakan arkiajattelussa, uusnatsien marginaaliryhmissä ja traditionalisti-intellektuelleissa. Kommunistien pahat teot ovat muuten yleensä olleet hiukan eri asia. Luokkaviha on pikemminkin perinteistä kateutta, kuin perinteistä heimovihaa. Poliittisen vihan mekanismit ovat hiukan erilaiset. "Tappakaa kapitalistit" ei tunnu kovin vakuuttavalta uhkaukselta, eihän kukaan edes tiedä, keitä ne "kapitalistit" ovat. Samoin kollektivistinen "kaapatkaa valta ja tappakaa kaikki vastustajat" on hiukan eri asia kuin toisen etnisen ryhmän vihaaminen syvällä psykologisella tavalla.

Koko hommassa on toki aste-eroja. Terveen kansallisen itsekkyyden raja on häilyvä. Kuten olen sanonut, minusta kohtelias rotu-, uskonto-, LGBT- ja kulttuuriennakkoluuloisuus on jotain, mitä en voi enkä halua kieltää. Sen sijaan haluan kieltää kansanryhmää vastaan kiihottamisen. Aina voidaan riidellä lain tulkinnasta ja sen sananmuodosta, mutta kannatan lakia periaatteellisista syistä, miten sen sanamuodot ja tulkintakäytännöt sitten muotoutuvatkin lakia kehitettäessä.

Kysymys ei ole vain eurooppalaisesta itseruoskinnasta, vaan myös itsesuojeluvaistosta. Otetaanpa ajatusleikki: Eurooppa kuihtuu ja Kiina nousee. Heillä ei ole Hitlerin perintöä hillitsemässä omaa kansallista arroganssiaan. Päinvastoin, ei tarvitse kuin lukea Sun Tsuta, joka kehottaa häikäilemättömään väkivaltaan, kuin Machiavelli ikään. Japanilainen imperialismi osoitti, että Aasiassa on varmasti potentiaalia äärimäiseen agressioon toisia rotuja ja kulttuureja kohtaan. Jos ei koko maailma -  niin Eurooppa kuin Aasiakin - onnistu nousemaan näiden barbaaristen piirteidensä yläpuolelle, jos ei kulttuurimme torju eläimellisiä vaistojamme, olemme tuomittuja toistamaan historian uudelleen.

Kun kuuntelen eräitä tuttaviani, niin on kysymys vain siitä, mitkä keinot seuraavista ovat käytössä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Dehumanization

Nuoremmat eivät ehkä tajua, miten paljon natsien propagandaa ja fasismin perusluonnetta on tutkittu, ja että tutkijoilla on aika hyvä kuva siitä, miten ennakkoluulot etenevät syrjintään ja lopulta väkivaltaan. Tämä jos mikään on "slippery slope", kalteva pinta jossa pienet myönnytykset johtavat aina yhä suurempiin. Tosin ajatusta "jos annat pahalle pikkusormen, se vie koko käden" voidaan tässä käyttää kumman tahansa kannan perusteluun.

Minusta dogmaattinen "vapauden" puolustaminen on tässä naivia sanoihin hirttäytymistä. En näe vaaraa siinä, että "dehumanisaatio" julistetaan tabuksi (ja sen äärimmäinen muoto rikokseksi) sananvapauden kustannuksella. En näe sen puolen slippery slopea! Sen sijaan näen kiusaamisen ja syrjinnän kaltevan pinnan kaikkialla historiassa ja ympärilläni omassa arjessa: lapseni koulussa pojalle on jo opetettu termejä kuten "vammaiset maahanmuuttajat", työpaikolla joku ajautuu yhä syvemmälle epäsuosioon, netissä kaikkialla luodaan vastustajista idiootteja ja lopulta hirviöitä.

Tärkeintä ei tietenkään ole edes äärimmäisen vihapuheen kriminalisaatio. Tärkeintä on valpas näiden asioiden esillä pitäminen ja dehumanisaation hyväksymistä vastaan taisteleminen esim. tällaisten kirjoitusten avulla. Joka kerta kun vaieten hyväksyt "pilailun" niiden toisten kustannuksella, olet syyllinen.   

Rasismista

Suomen libertaristipiireissä ja fi-lib -blogissa Mikko Ellilä ja kumppanit ärsyttävät minua ja muita ihmisrakkaampia tuttaviani jatkuvilla rotu- ja kulttuuriennakkoluuloisilla jutuillaan, jotka näyttävät (väärin) hallitsevan libertaaria keskustelua Suomessa.

Käytännössä rasismi (= rotuennakoluuloisuus) on nykyään Suomessa lähinnä halveksuntaa ja vihaa mustia, romaneja ja muslimikulttuureita kohtaan. Inhoan suuresti Ellilän ja muiden rasistien hävytöntä ja epäkohteliasta tyyliä. Asenteeni ei kuitenkaan kelpaa useimmille Ellilän vastustajillekaan, koska minusta on sinänsä luvallista olla kohteliaasti rotuennakkoluuluinen ja jopa julkisesti.

En katso edes voivani päättää, mitkä sinun ennakkoluulosi ovat tyhmiä ja mitkä eivät -- sinun kannaltasi. Jos joku vihaa jotakuta, niin sitten vihaa. Minä voin tuomita vain lainrikkomukset, en tunteita. Enkä hevin lähettäisi poliisia paikalle, jos joku vain panettelee erilaisia ihmisryhmiä eikä halua heitä tontilleen tai liikkeeseensä.

Väite, että geneettisesti erilaisilla ihmisryhmillä on erilaisia kykyjä, on oikeasti mielenkiintoinen. Ja joku kulttuuri toimii varmasti paremmin kuin joku toinen tietyssä historiallisessa tilanteessa. Ellilä ja muut rasisteiksi mainitut viittaavat kansainvälisesti arvostetuissa korkeakouluissa tehtyihin tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi afrikkalais-amerikkalaisten älykkyysosamäärä on keskimäärin alempi ja agressiivisuus suurempaa kuin kaukaasialaiseen päärotuun kuuluvilla. Eikö näihin tutkimuksiin voisi perehtyä ja väittää asiallisesti vastaan?

Itse asiassa otan kolmannen asenteen: minua ei pajon kiinnosta, ovatko mustat tai muslimit tai romanit keskimäärin sitä tai tätä, koska minua kiinnostavat yksilöt joita tapaan, ja tuomitsen tai ihailen ihmisiä yksilöinä. Jos en tapaa ihmisiä vaan näen heidän käytöstään esimerkiksi mediassa, varon pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Saatan olla sinisilmäinen hölmö, mutta kyllä minullakin on ennakkoluuloja, ja suhtaudun eri lailla erinäköisiin ihmisiin. Mutta uskon, että kaikki hyötyvät, jos ihmiset antavat toisilleen yksilöinä edun "benefit of doubt": varovasti luottavat toisiinsa kunnes tilanne antaa aihetta epäluottamukseen.

Erilaisuus synnyttää spontaanisti sekä pelkoa ja vihaa, että kiinnostusta ja ihailua. En halua kieltää näitä tunteita kenessäkään. Sattaa olla, että itse asiassa kulttuurien eristyminen ja ihmisten kokoontuminen omiin etnisiin ghettoihinsa olisi itse asiassa hyvä asia, ainakin joidenkin kannalta! Henkilökohtaisesti toivon, että näin ei tapahtuisi, mutta en voi tietää varmasti, mikä loppujen lopuksi on parasta.

Mutta libertaarina minun ei tarvitse tietää, eikä suunnitella yhteiskuntaa, eikä minun tarvitse antaa poliitiikojenkaan suunnitella yhtään mitään, mihin kaikki eivät vapaaehtoisesti lähde mukaan. Libertaarin vakaumukseni mukaan jokainen terve aikuinen päättää itse omista asioistaan. Jos tuhat afrikkalaista haluaa tulla Suomeen tehtaalleni töihin tai aviomiehiksi/vaimoiksi tai ostoskeskukseeni asioimaan, valtion ei tulisi estää sitä vero-, passi-, viisumi- tai työlupamääräyksillä. Jos taas haluan palkata firmaani tai päästää ostoskeskukseeni vain valkoisia (tai vain naisia/miehiä/nuoria), kenenkään ei tulisi pakottaa minua olemaan "tasa-arvoinen".