Rasismista

Suomen libertaristipiireissä ja fi-lib -blogissa Mikko Ellilä ja kumppanit ärsyttävät minua ja muita ihmisrakkaampia tuttaviani jatkuvilla rotu- ja kulttuuriennakkoluuloisilla jutuillaan, jotka näyttävät (väärin) hallitsevan libertaaria keskustelua Suomessa.

Käytännössä rasismi (= rotuennakoluuloisuus) on nykyään Suomessa lähinnä halveksuntaa ja vihaa mustia, romaneja ja muslimikulttuureita kohtaan. Inhoan suuresti Ellilän ja muiden rasistien hävytöntä ja epäkohteliasta tyyliä. Asenteeni ei kuitenkaan kelpaa useimmille Ellilän vastustajillekaan, koska minusta on sinänsä luvallista olla kohteliaasti rotuennakkoluuluinen ja jopa julkisesti.

En katso edes voivani päättää, mitkä sinun ennakkoluulosi ovat tyhmiä ja mitkä eivät -- sinun kannaltasi. Jos joku vihaa jotakuta, niin sitten vihaa. Minä voin tuomita vain lainrikkomukset, en tunteita. Enkä hevin lähettäisi poliisia paikalle, jos joku vain panettelee erilaisia ihmisryhmiä eikä halua heitä tontilleen tai liikkeeseensä.

Väite, että geneettisesti erilaisilla ihmisryhmillä on erilaisia kykyjä, on oikeasti mielenkiintoinen. Ja joku kulttuuri toimii varmasti paremmin kuin joku toinen tietyssä historiallisessa tilanteessa. Ellilä ja muut rasisteiksi mainitut viittaavat kansainvälisesti arvostetuissa korkeakouluissa tehtyihin tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi afrikkalais-amerikkalaisten älykkyysosamäärä on keskimäärin alempi ja agressiivisuus suurempaa kuin kaukaasialaiseen päärotuun kuuluvilla. Eikö näihin tutkimuksiin voisi perehtyä ja väittää asiallisesti vastaan?

Itse asiassa otan kolmannen asenteen: minua ei pajon kiinnosta, ovatko mustat tai muslimit tai romanit keskimäärin sitä tai tätä, koska minua kiinnostavat yksilöt joita tapaan, ja tuomitsen tai ihailen ihmisiä yksilöinä. Jos en tapaa ihmisiä vaan näen heidän käytöstään esimerkiksi mediassa, varon pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Saatan olla sinisilmäinen hölmö, mutta kyllä minullakin on ennakkoluuloja, ja suhtaudun eri lailla erinäköisiin ihmisiin. Mutta uskon, että kaikki hyötyvät, jos ihmiset antavat toisilleen yksilöinä edun "benefit of doubt": varovasti luottavat toisiinsa kunnes tilanne antaa aihetta epäluottamukseen.

Erilaisuus synnyttää spontaanisti sekä pelkoa ja vihaa, että kiinnostusta ja ihailua. En halua kieltää näitä tunteita kenessäkään. Sattaa olla, että itse asiassa kulttuurien eristyminen ja ihmisten kokoontuminen omiin etnisiin ghettoihinsa olisi itse asiassa hyvä asia, ainakin joidenkin kannalta! Henkilökohtaisesti toivon, että näin ei tapahtuisi, mutta en voi tietää varmasti, mikä loppujen lopuksi on parasta.

Mutta libertaarina minun ei tarvitse tietää, eikä suunnitella yhteiskuntaa, eikä minun tarvitse antaa poliitiikojenkaan suunnitella yhtään mitään, mihin kaikki eivät vapaaehtoisesti lähde mukaan. Libertaarin vakaumukseni mukaan jokainen terve aikuinen päättää itse omista asioistaan. Jos tuhat afrikkalaista haluaa tulla Suomeen tehtaalleni töihin tai aviomiehiksi/vaimoiksi tai ostoskeskukseeni asioimaan, valtion ei tulisi estää sitä vero-, passi-, viisumi- tai työlupamääräyksillä. Jos taas haluan palkata firmaani tai päästää ostoskeskukseeni vain valkoisia (tai vain naisia/miehiä/nuoria), kenenkään ei tulisi pakottaa minua olemaan "tasa-arvoinen".

Miksi iPhone on uhka Nokialle

Myyntitietojen mukaan Apple on menossa kohti tavoitettaan: prosentti maailman matkapuhelinmarkkinoista 2008. Vain muutama prosentti kaikista myydyistä matkapuhelimista on "älypuhelimia", joten Applen osuus niistä on jo heti alussa suuri. Vaikka uuden pelaajan tuleminen sinänsä kilpailuille markkinoille pitäisi olla alussa hyvinkin hankalaa. Tämän päivän huippupuhelimet ovat huomisen peruspuhelimia, ja ellei kilpailutilanne oleellisesti muutu, Applen suuri markkinaosuus siirtyy muutamassa vuodessa peruspuhelimiin.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Applen puhelin on helppokäyttöinen ja innovatiivinen. Vaikka siinä on puutteensa, ne eivät ole haitanneet myyntiä, ja ne voidaan korjata seuraavaan malliin tai softapäivityksellä: kameraan videotuki (on jo häkätty), 3G-tuki, parempi yrityskäytön tuki. Ostajat ovat olleet poikkeuksellisen tyytyväisiä. Kahden käden iso, huippukontrastinen ja tarkka kosketusnäyttö onnistuneesti toteutettuna on huomattavasti parempi käyttöliittymä kuin yhdellä peukalolla näpyttely. Applen virtuaalinäppis ei myöskään kokemusten mukaan jää kirjoitusnopeudessa jälkeen muiden puhelimien mekaanisista QWERTY-näppäimistöistä. Iso ja hyvä näyttö tekee laitteesta todellisen Internet-selaimen ja samalla videolaitteen.

Ja iPhone korvaa (video)iPodin. Ja iPodilla on 70 prosenttia kannettavien viihdelaitteiden markkinoista. Niitä on myyty 100 miljoonaa. Suurin osa iPodin käyttäjistä paitsi rakastaa sitä, on myös naimisissa Applen iTunesin ja koko iPod-ekosysteemin kanssa. Haluavatko he pitää puhelimen ja iPodin eri laitteissa? Eivät! Nokian pitäisi pystyä horjuttamaan iPodin valta-asemaa, mikä on lähes mahdotonta. Jokainen tyytyväinen iPodin omistaja ostaa lähes varmasti tulevaisuudessa myös Applen puhelimen, ja heitä on paljon, vaikka iPodin markkinat ovat vasta kehittymässä länsimaiden ulkopuolella. Ja iPodin myötä Applella on loistavat resurssit ja alihankintalogistiikka tuottaa laatulaitteita halvalla.

Lisäksi on syvempi, lähes filosofinen syy, miksi Apple on paremmassa asemassa. Apple tuntee tietokoneet, piilaakson tyypit ja amerikkalaisten hallitseman IT-maailman. Nokia tuntee puhelimet, eurooppakeskeisen GSM-maailman ja puhelinteollisuuden alihankkijat. Mutta puhelimesta tulee tietokone. Applen hyvin osaamat IETF:n Internet-standardit, VoIP, multiradio-IP-käytöt (WiMAX, WiFi) ja Mac OS/X:n Unix/Linux- ja FOSS-maailman integraatio ovat sukupolvea uudempaa ICT-kamaa kuin puhelinmaailma monimutkaisinen arkkitehtuuristandardeineen (vrt. 3GPP-dokumentteja IETF:n RFC-dokumentteihin!), ITU:ineen ja Symbianeineen.